Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Nolibre

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Huhtikuun vika


Huh täällä ollu kuumeen höyryiset kolme päivää. Nyt neljäntenä päivänä tuntus jo vähän helpottavan, vaikkaki päätä särkee vielä ja heikottaa. 

Harmittaa kyllä kipeänä olla kun niin upeita kelejä ollu täällä Rollossa. Täällä oli eilen Suomen kevään lämpöennätys, +18! Hieno ilma näyttäs tänäänkin olevan..

Jos lähtis nyt pesulle, jois paljon vettä ja koittas syyä.. Ehkä se tästä lähtee voiton puolelle. :) Ei ainakaan ole enää niin pökerö olo! Ois tarkotus lähteä vähän sukuloimaan ja näin. 

Klara vappen!

Tunnisteet:

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Youtube-tili

https://www.youtube.com/watch?v=e5Xbl9o6GCA
 
Nyt kun hurahdin täysin noiden videoiden tekemiseen, niin päätin laittaa youtube-tilin pystyyn. Tää on niin mun juttu! Onneksi latasin toissapäivänä extempore sen editointiohjelman.

video


Tunnisteet:

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Video - Rovaniemen sää 25.4.2016


https://www.facebook.com/arcticstory/videos/1562305187395865/


Kylläpäs ärsyttää, kun en saa ladattua tota videota tänne blogiin, mutta tuossa linkki suoraan videoon!

Mä oon kyllä ihan tosi täpinöissäni ekasta editoidusta videostani!

Tänään iltapäivällä olin lähdössä kävelylle kun pihalla mietin, että onpa kyllä hurja keli, lunta sato vaakasuoraan ja viima vinku. Hain sitten sisältä kameran mukaan ja aloin ottaan videoita, noin tunnin ajan. Kun tulin sisälle niin ekana latasin netistä editointiohjelman, joka on mulle ilmainen viikon ajan. Editointihomma oli kuitenki tosi kivaa joten pitää varmaan alkaa miettiin jotain maksullista editointiohjelmaa, jos ei löydy ilmaista, pysyvää ohjelmaa.

Oi, voin vaan kuvitella mitkä kuvausmiljööt on, kun tulee kesä. <3

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kiitollisuus tässä päivässä


Tänään olen ollut onnellinen, vaikkei ole tapahtunut mitään erikoista. Olen opiskellut pääsykokeeseen ja käynyt kuntosalilla. Kuntosalilla treenin jälkeen istahin hetkeksi kahvia juomaan salin omassa pienessä kahviossa. Katselin ulos. Aurinko ei paistanut. Salilla oli vain muutamia ihmisiä, oli rauhallista. Siinä hetkessä ei tapahtunut mitään erikoista. Ajattelin kuitenkin, että onpas tyytyväinen olo. Tulin ajatelleeksi, että pienistä asioista se onnellisuus on kiinni. Se, että istun tässä kahvikupponen kädessä, tekee jo tyytyväiseksi. Kai osaan olla kiitollinen pienistä asioista. Viereisessä pöydässä istui arvioilta noin 80-vuotias mies, joka on tuttu näky salilla. Ikäisekseen kyllä todella reippaan oloinen ihminen. Mietin, että se on varmaan kiitollinen siitä että on niin toimintakykyinen vielä tuossa iässä. Täytyy kyllä olla näin nuorenakin kiitollinen siitä, että mulla on toimiva ja sairaukseton keho - se ei ole itsestäänselvyys.



Sanotaan, että pienet asiat tekevät onnelliseksi. Se, että osaa olla läsnä tässä päivässä. Se, että osaa olla kiitollinen siitä, mitä juuri tällä hetkellä on.

Mikään näistä ei ole kyllä helppoja asioita. Mielestäni isoja unelmia saa olla mutta ne ei saisi liiaksi hallita mieltä. Jos ne hallitsevat niin osaako olla kiitollinen siitä, mitä juuri nyt on? Jos ajattelee asiat vain sen kautta mitä elämästä puuttuu? Jos tavoitteeseen pääseminen jostain syystä epäonnistuu tai osoittautuu mahdottomuudeksi niin ihminen saattaa lannistua. 


Mä unelmoin joskus siitä, että pääsisin opiskelemaan psykologiaa pääaineena. Hain psykaan pari kertaa mutta en päässyt sisälle. Psykologiaa opiskeleen pääaineena on mun mielestä todella vaikeaa, sillä hakijamäärät on huimia ja pääsykokeisiin valmistuminen saattaa vaatia jopa vuoden, sillä tilastomatikka täytyy myös hallita. Mä en tehnyt tarpeeksi töitä tän unelman saavuttamiseen sillä en löytänyt oikein ikinä motivaatiota ja aikaa tilastomatematiikan opetteluun kunnolla. Mun unelma toteutui kuitenkin osittain, sillä opiskellessani yliopistossa opiskelin psykologiaa sivuaineena. Nyt mun ajatukset on muuttunut enkä pidä tätä unelmaa enää niin tavoiteltavissa. Onhan se unelma tavallaan nyt takaisin pohjoiseen muuton myötä kuopattu, sillä Lapissa psykologiaa ei voi opiskella pääaineena. Mulla on kuitenkin ollut pitkään kakkosvaihtoehto: sosiaalityö. Sitä mä nyt sitten pyrin opiskeleen ja jotenkin tuntuu että se vois ollakin juuri se mun juttu. Olen tässä viime vuosina kiinnostunut ihan erilailla yhteiskunnallisista asioista ja yhteiskuntatieteellisessä opiskeleminen saattaa olla mulle se oikea paikka. Enivei, vaikka joku unelma ei aina toteutuisi, niin sen tilalle voi tulla toinen. 


Mutta niistä pienistä asioista. Se, että osaa olla onnellinen pienistäkin asioista. Suurimmalla osalla ihmisistä elämä on kuitenkin hyvin arkista, ei jatkuvaa ilotulitusten pauketta ja säihkettä. Mä olen kiitollinen siitä että mulla on niin tärkeä ihminen mun vierellä. Aina on ainakin yksi ihminen joka on mun tukena ja joka hyväksyy mut juuri tällaisena kuin olen. Jollakin ihmisellä ei ole sitä yhtäkään ihmistä. Mulla on myös tärkeitä ihmisiä perheessä ja kavereita, vaikken heitä päivittäin näkisikään. Joillakin ihmisillä ei ole ketään.


 Luonto on mulle tärkeä paikka. Asun kaupungissa mutta haaveena olisi muuttaa joskus maalle. Nyt kun asutaan taas pohjoisessa niin ollaan enemmän oltu luonnossa kuin etelässä asuessamme. Luonto on tullu mulle uudestaan lähelle. Meidän molempien vanhemmat asuu "korvessa", joten ollaan sitten siellä aina päästy luontoon olemaan ja harrastamaan. Ollaan käyty pilkillä, hiihtämässä, moottorikelkkailemassa, hillassa, mustikassa, kalassa...

Mikä yhteys tällä on sitten kiitollisuuteen? Kun olen luonnossa, pystyn olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Pystyn olemaan kiitollinen siitä omasta olemassaolosta ja itse elämästä. Mä en tarvi siihen ympärille mitään keinotekoista ollakseni onnellinen. Se, että istun nuotion ääressä kahvia juoden ja makkaraa syöden, tekee mut tosi onnelliseksi.


Tästä pääsen rahaan ja materiaan. Talous ja raha sinänsä on asioita jotka koskettaa kaikkia ihmisiä. Raha väistämättä hallitsee tätä elämän peliä. Ihmisen on tienattava leipänsä. Ei sillä, en väheksy ollenkaan työn merkitystä, se voi olla lisäksi paljon muutakin kuin rahan tienaamista. Se voi olla elämän mielekäs sisältö ja tietenkin yhteiskunnan kannalta tärkeä asia. 

Mutta siis, vaikka ei olisi upporikas, siitä voi olla kiitollinen, että saa katon pään päälle ja massun täyteen. Suomessa asiat on tältä osin aika hyvin, laki takaa vähimmäistoimeentulon ja _edesauttaa_ jokaisen oikeutta asuntoon. Niin, edesauttaa, mutta ei täysin takaa, kuten Armanin tv-ohjelma todisti asunnottomuus-jaksossa.


Loppukevennys: Olisinkohan onnellinen jos asuisin _yksin_ tässä valtavassa kartanossa? :D Hah, kyllä mä mielummin asun mun miehen kans tässä kaksiossa. Siellä missä sydän, siellä koti.

Tunnisteet:

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sweet home


Meän koti on nyt taas astetta viihtyisämpi. Me ollaan asuttu tässä kaksiossa jo kohta puolitoista vuotta mutta ei tosiaan olla laitettu kämppää kuntoon kertarysäyksellä, vaan ollaan laiteltu tätä pikkuhiljaa. Toki sohva ja sänky oli saatava ihan ekoina kuukausina mutta esim. olohuoneessa ei ollut kesän aikana verhoja, kun siirsin olohuoneen verhot makuuhuoneeseen. Syksyn aikana sitten kävin kangaskaupassa ja ompelin olohuoneeseen uudet verhot. Ei vain kumpikaan kauheasti välitä vaikka kämppä ei ole ihan tip top ja musta on mukavaa rauhassa katsella ja etsiä uusia juttuja meän kotiin.

Tällä viikolla ollaan laitettu keittiön pöytä ja tuolit vaihtoon ja saatu kello seinälle. Myös sohvatyyny kokoelma kasvoi yhdellä yksilöllä. Kiikutin kaupasta myös krysanteemeja! Mä en oo ennen juurikaan ostanut kukkia kotiin mutta nykyään olen alkanut ostamaan. Olen jopa harkinnut joitakin pidempiaikaisia viherkasveja tänne! Kyllä tästä neidistä on sittenkin tullut kunnon rouva naimisiinmenon myötä. :'D Ouh nouh... 

Häälahja. Tärkeä sanoma. <3

Tunnisteet:

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Solidaarisuus


Solidaarisuus. Asia jota arvostan. Asia jonka haluan kuuluvan mun arvoihin.

Wikipedia: "Solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan."


Meidän hyvinvointivaltio perustuu solidaarisuudelle. Maksamme veroja jotta hyvinvointivaltion etuudet ja palvelut säilyisivät. Tosin jo 1990-luvun laman jälkeen hyvinvointivaltiota on alettu purkamaan uusliberalististen tuulien teiltä, osin pakon edessä. Mites nykyään? Olen seurannut sosiaalipolitiikkaa ja huomannut hallituksen ja opposition vastakkainasettelun. Seuraan facebookissa vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä ja Vihreiden Ville Niinistöä, jotka ovat oppositiossa. Siinä on kaksi kansanedustajaa joita arvostan, ovat kyllä viimeiseen asti kansalaisten puolella. Heidän kritiikkinsä on ollut todella voimakasta hallitusta kohtaan, mutta niin näyttäisi olevan suuren osan suomen kansankin. 

Mielestäni näihin vastakkainasetteluihin liittyy voimakkaasti solidaarisuus. Opposition ja suuren osan kansan mielestä, sekä minun mielestäni hallitus kärsii solidaarisuuden puutteesta. Mä en osaa sanoa, onko hallitus EU:n pelinappula ja liikuteltavissa. Kuinka korruptoitunut se on, hyötyvätkö hallituksessa siitä että toimivat kuten talutushihnan vetopäästä käsketään? Mä en itseasiassa oo tutkinu tätä asiaa juurikaan mutta tää vois olla yks selitys hallituksen kylmäkiskoisuudelle. Tai sitten yksinkertaisesti hallituksessa istuu harvinaisen solidaarittomia tyyppejä. Joo joo, Suomi on talousvaikeuksissa ja jotain on tehtävä lainan vähentämiseksi, mutta kuten nähtyä, hallitus toimii todella kurjasti, leikkaa niiltä kaikilta haavoittuvaisimmilta kansalaisilta - opiskelijoilta, lapsiperheiltä, eläkeläisiltä... Moni opposition jäsen on esittänyt, ettei nämä leikkaukset auta Suomea jamasta, pikemminkin päinvastoin. Epäarvoisuus kasvaa entisestään. Mites ne puheet siitä, että kaikki osallistuvat taloustalkoisiin? Kansanedustajien palkat sen kuin kasvavat. Tosin onneksi meillä on fiksu presidentti. Muistan lukeneeni, että Sauli Niinistö olisi valmis laskemaan palkkaansa.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan mutta se siitä sosiaalipolitiikasta. Mä en oikein voi vaikuttaa näihin asioihin. Mutta mihin voin? Voinko mä ruohonjuuritasolla, tällä yksilötasollani vaikuttaa?


Tässä tulee asioita mitä mulla tulee mieleen näin nopeasti solidaarisuudesta...

Yhteisvastuu
Myötämielisyys
Avoimuus
Erilaisuuden hyväksyntä
Tukeminen
Kannustaminen
Luottamus


Parisuhde.

Meillä solidaarisuus tarkoittaa
- toisen kunnioittamista
- toisen tukemista
- toisen hyväksymistä juuri sellaisena kuin toinen on
- yhteistä omaisuutta

 Ei ole mitään väliä paljon toinen omistaa, paljon toinen tienaa. Kun toinen tienaa enemmän niin se on toisenkin voitto.


Mua ahdistaa nyky-yhteiskunnassa äärimmäinen yksilökeskeisyys. Ei tehdä mitään, jollei itse siitä jotenkin hyödytä. Mitään ei tehdä pyyteettömästi. Kaikki pelataan omaan pussiin. Aijai, okei, melko rankkaa yleistystä... Ei tosiaan sais näin yleistää, on valtavasti ihmisiä jotka toimivat toisin. Mutta tällainen ikävä yleiskuva mulla on vain piirtynyt tämän hetkisestä yhteiskunnasta...


Ei sillä, en pidä itseäni minään laupias samarilaisena.

Mietin vain usein mikä oikeasti elämässä on tärkeää ja millaisia arvoja haluan kantaa. Empatia on tunne joka myös laittaa miettimään (ja toimimaan?).


Jos solidaarisuutta ja pyyteetöntä huolenpitoa ei olisi, me ei välitettäisi auttaa kavereitamme pulassa, auttaa vanhempiamme/isovanhempiamme heidän vanhentuessaan, kasvattaa ja rakastaa lapsiamme, hyväksyä ja ymmärtää erilaisia ihmisiä, kuten eri kulttuurista tulevia tai seksuaalivähemmistöjä.

Mun ymmärrys ei kuitenkaan riitä ihmisille, jotka tekevät pahaa. Vaikka toisaalta joskus pohdin pahuudenkin takana olevia  syitä ja seurauksia.

Lopuksi vielä; itseään ei pidä unohtaa. Olen huomannut että mitä enemmän ymmärrän itseäni, sen enemmän pystyn välittämään myös muista. Pitää olla kiltti itselle, silloin pystyy oleen kiltti myös toisille.

Tunnisteet:

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Luonnonkihara - Kirous vai siunaus?

Mä olen ollut pienestä pitäen kiharahiuksinen pellavapää. Tosin iän myötä hiukset ovat jonkin verran tummentuneet mutta kihara on pysynyt.

Lukion toisella luokalla ostin ensimmäisen suoristusraudan. Siitä alkoi melkein kymmenen vuoden riippuvuus suoristusrautaan. Olen suoristanut hiuksiani melkein päivittäin. Välillä olen kuitenkin yrittänyt vältellä suoristusrautaa, meinaa nimittäin hiukset mennä melko huonoon kuntoon kun päivittäin suoristelee.
Vuosi sitten toukokuussa kävin ottamassa suoristuspermanentin ammattikoululla. Suoristus on pysynyt hyvin hiuksissa. Operaatio ei vaan ihan putkeen mennyt, mun päällimmäiset hiukset katkesi juuresta asti. Mutta en voi valittaa, itse päätin mennä opiskelijan käsiin ja sain käsittelyn hyvään hintaankin. Mulle tuli komia sänki häiden alla. :'D Onneksi se ei ollut ihan katastrofi ja hääkampaajani sai sen sängen hyvin piiloon muiden hiusten alle, joten nou hätä. Nyt ne hiukset on sitten kasvaneet ja mun päällimmäiset hiukset on noin 10cm pituiset ja ne alkaa olla koko ajan siedettävämmät. Onneksi myös suoristuspermanenttihiukset on alkanu pikkuhiljaa kihartuun, nimittäin nuo päällimmäiset hiukset kasvaa tietysti aivan luonnollisina eli kunnon korkkiruuveina. :D

 Nyt mä oon ollut jo hyvän tovin ilman suoristusrautaa. Tukassa on nyt taas ihan erilaista hohtoa kun en oo kärventäny sitä! Oon jo vähän kyllästynyt suoristettuun tukkaan. Pikkuhiljaa, näin miltei kymmenen vuotta ensimmäisen suoristusraudan oston jälkeen, alan lämpeneen taas omille luonnonkiharoille. Jes!

Tunnisteet: ,

tiistai 5. huhtikuuta 2016

What `s up


Hups...kuvassa viiniä. Minunha piti ryhdistäytyä pääsiäisen jälkeen. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun kaveri soitti perjantaina ja kysyi vietettäisiinkö vähän viini-iltaa. Mä kävin ostaan ruissipsejä ja dippiä sekä ruisnappeja ja sulatejuustoa. Kaveri toi makeat herkut. Viiniä meillä onkin omasta takaa, häistä on jäljellä vielä monta laatikollista. No mutta niin siinä monesti käy, aloitan jonku dieetin ihan tosissaan ja sitten parin viikon päästä olo on kevyempi, ja ajattelen että pitää se elämästä nauttia. Kuitenkin, nyt vois ottaa vappuun loppukirin ja jättää viinit ja herkut muille! ;) Tuossa ennen pääsiäistä oli kuitenkin 6 viikkoa ilman alkoholia ja melkein 4 viikkoa ilman herkkuja. Nyt vaan tsempit päälle.



On muuten ihan huippua lenkkeillä tuolla plussakelissä ja auringonpaisteessa. Siinä kun musiikki soi vielä soittimesta niin onko parempaa?! 

Mulla ois tasan 7 viikkoa pääsykokeisiin. Nyt kuun vaihtuessa huhtikuuhun pieni lukupaniikki on iskeytynyt vasten kasvoja. Onneksi oon lukemisessa jo ihan hyvällä mallilla mutta nyt se pitäis ottaa ihan tosissaan. Aika raksuttaa... Päivien tärkein agenda onkin lukuhommat seuraavat seitsemän viikkoa. Sen ympärille kietoutuu kaikki muu.

Tunnisteet:

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Huono blogi-itsetunto


Tässä on tullut pyöriteltyä mielessä erästä asiaa bloggaamiseen liittyen...

Lähdetään siitä, etten ole puhunut blogistani ympärilläni, tarkoitan siis perhettä, ystäviä, työkavereita.. Ketä tahansa keiden kanssa olen tekemisissä. No, miehelleni näytin blogini viime vuonna ja hän on tätä välillä käynyt lukemassakin. Jotenkin sekin vähän jännittää mutta mieheni hyväksyy mut aina tällaisena kuin olen, olen kuulemma hänen blogimirkkunsa. :')

Sinänsä se ei jännitä, miten muut reagoi mun tekstiin ja kuviin. En tänne kuitenkaan kirjoittele mitään suurimpia salaisuuksiani ja olen teksteissä oma itseni, juuri sellainen kuin muut ovat minut oppineet tuntemaankin. Enempi jännittää se, miten muut suhtautuvat ylipäätään siihen, että kirjoitan ja kuvaan elämääni. No, olen ehkä toki tunnettu myös kovasta valokuvaamisen innosta ja kaikenlaisesta luovasta toiminnasta...


Ehkä tämä epäily liittyy myös omaan epävarmuuteeni. Olen koko blogihistoriani ajan miettinyt motiivejani kirjoittaa blogia. Olenko huomionkipeä? Itsekeskeinen? Narsistinen? Nuo on asioita, joita en halua olla. Sellaiselta ehkä voi vaikuttaa, jos kirjoittaa julkista päiväkirjaa. Olen kuitenkin lukenut vuosia blogeja ja en ajattele niin seuraamistani ihmisistä. Olen lukenut jo vuosia tiettyjä blogeja ja jollain tapaa olen kiintynyt näihin blogien ihmisiin. En ajattele että he olisivat mitenkään huomionkipeitä narsisteja, vaan tyypithän on mitä hienoimpia ihmisiä, joilla on tarina kerrottavanaan ja upeita kuvia jaettavanaan, joista on muillekin iloa.

Omatkin motiivini ovat jotakuinkin tämän suuntaisia - kertoa omaa tarinaani ja jakaa hienoja kuvia. Mielestäni viime vuosien aikana hurjan nopeasti kasvanut blogiskene on mahdollistanut myös uudenlaisen tavan kerryttää sosiaalista pääomaa, vaikkei se ikinä voi eikä saa mennä sen "oikean elämän" sosiaalisuuden ylitse.


Ehkä minun olisi syytä vain kasvattaa ja vahvistaa (blogi)itsetuntoani. Olen myös hiljattain alkanut ymmärtää, että on turha yrittää miellyttää ketään - ne jotka eivät hyväksy minua tällaisena kuin minä aidosti olen, eivät ole minunkaan tukeni arvoisia. On raskasta yrittää tulla hyväksytyksi, jos sitä kunnioitusta ei ole tullut alunperinkään.


Mutta minä kuljen tässä junassa ja ne hyppää kyytiin ketkä haluaa.

Mä oon niin hurahtanut tähän blogimaailmaan ja hiljattain myös oman blogin pitämiseen. On kuitenki aika siistiä ylläpitää sivustoa jonka sisällöstä saa päättää aivan itse. Onhan tämä blogi yksi itseilmaisun väline. Tykkään myös silloin tällöin selata blogiani, on aika hienoa, että myös Tampereella asumisen ajalta on kirjoituksia ja kuvia. Puhumattakaan viime syksyn Espanjan matkasta. Ylipäätään muistot on mulle tärkeitä.

Tässä tämä tuli aika tyhjentävästi. Aion kuitenkin nostaa päätäni ylös ja olla ylpeästi oman elämäni bloggaaja.

Tunnisteet: