Onnellinen

Mahtava heinäkuu ollu ja paranee vain! Oon aina tykänny loppukesän ajasta ja alkusyksystä. Syksy se taas sieltä tulee...oon huomannu varsinki nyt viime vuosina että alkukesällä ei monestikaan oo niin hyvä fiilis ja mulla on usein joku ihme keskikesän ahdistus. Jotenki jännästi juhannuksen jälkeen taas mieliala on kohonnu ja onpas siihen tietenki syynsäkin tänä vuonna ihan erityisesti kun pari viikkoa sitten astelin miekkoseni kanssa alttarille...<3 

Kyllähän ne häät oli varsinki viimeiset kaks kuukautta ihan kokoajan mielen päällä ja piti miettiä paljon juhlien järjestelyjuttuja. Varsinkin viimeinen viikko ennen häitä oli ihan tajutonta haipakkaa ja oikeastaan vasta silloin vikana viikkona tuli sellane pieni häästressi, mutta suuremmilta stresseiltä kyllä vältyttiin! 

Se vaan että viimeisenä viikkona se jännitys alkaa olla ihan jottai omaa luokkaansa, tulee kokoajan aaltoina sellasia jännityksen hetkiä, että huiiih kohta se on sitte menoa, kohta sitä ollaan rouva. Puhumattakaan hääpäivästä...istuin kahdeksalta kampaajan penkkiin niin eka tuli rintaan sellainen ahdistusmöykky. Ei menny ko tunti pari niin oli aivan kamala jännitys päällänsä. Kahdeltatoista pääsin meikkamaan niin silloin iski vielä pahempi paniikkijännitys...itse siinä vielä itseni meikkasin niin meinasi jännittää tekeekö eyeliner luomella mutkan ja löytyykö ripsarit poskilta... :D Siinä oli vielä pari tuntia aikaa mutta jännitys oli aivan huipussaan. Tunti ennen kirkkoa lähdettiin vähän kuvailemaan niin mulla yhtäkkiä ei enää jännittänyt yhtään. Oli oikein rauhallinen olo...mutta ootas vain kun kuvailut oli kuvailtu ja lähdettiin kirkolle. Mies alkoi sille päivää vasta silloin jännittämään tosi paljon, mä olin jännittänyt koko päivän joten olin siihen jo jotenkin tottunut.....sitten kirkolle ja papin ja iskän kans takahuoneeseen odottelemaan...hhuh. Kun kirkon kellot soi oli aika lähteä iskän kanssa kirkon ovelle odottelemaan musiikin soimista. Siinä vaiheessa sydän alko takoa tuhatta ja sataa rinnassa. Koko vihkimisen ajan jännitti tosi paljon ja hyvä että mies pysyi pystyssä. :D Sillä kun se jännitys tiivisty juuri siinä hetkessä kun taas minä olin jännittänyt kovasti jo koko päivän.

 Mutta niin...oli ihanat ja onnistuneet juhlat ja kyllä se tavallaan sitten helpotti kun ne oli ohi ja on nyt pystynyt keskittymään muihinkin asioihin kuin häiden järjestelyyn. Tietenki on tullut puhuttua ja fiilistelyä häitä tähän päivään saakka mutta se ei juuri rasita. ;) Vieläkö näin ainutlaatuinen tilanne että miehen kanssa ollaan molemmat saatu lomailla koko kesä. Ollaan ihan hurahdettu fresbeegolfiin ja tuleeki heiteltyä melkein joka päivä. On niin kätevää kun nyt asuu taas täällä pohjoisessa ja molempien kotipaikat sijaitsee alle sadan kilometrin säteellä niin tulee paljon ajeltua täältä Rollosta Ranualle. 

Ja yks asia mistä oon nyt niiiiin innoissani....hillastuskausi alkaa aivan viikon sisään! Tai no, onhan se tavallaan jo alkanut, mutta vielä on paljon raakoja hilloja. Tänään käytiin poimimassa muutama desi hilloja ja huh niitä hilloja on suolla ihan silmänkantamattomiin...hyvä hillavuosi siis! Nuorempana on tullut paljonkin hillasteltua mutta viime vuosina on ollut huonompia hillakesiä ja en ole muutoinkaan päässyt hillaan, kun Tampereella oon ollut aina hilla-aikaan töissä. Nyt sitten pitkästä aikaa ja oon ihan täpinöissäni, ainaki seuraavan pari viikkoa metsässä siis. :D

Kaiken kaikkiaan...oon just nyt tosi onnellinen ja tyytyväinen! Onhan nuita asioita ja päätöksiä joitain mitkä mietityttää...mutta kun ei niitä asioita tarvi aina vatvoa. Nyt kyllä niiiiin nautin.